torstai 26. helmikuuta 2015

Juicy morning

Tässä tulee yksinkertainen mutta herkullinen fruitie-ohje! Tarvitset vain yhden banaanin, kaksi appelsiinia ja lorauksen appelsiinimehua. Kaikki sekaisin blenderissä, ja jos haluaa niin mukaan voi  laittaa jääpaloja niin lopputulos on vieläkin raikkaampi. :)

Hedelmäiset smoothiet ja fruitiet ovat olleet monen aamun pelastus kun ei ole jaksanut tehdä kunnon aamupalaa. Tällä kertaa syy väsymykseen löytyy lisääntyneestä univajeesta, pojalle on nimittäin puhjennut ensimmäinen hammas<3 Hän nukkuu todella levottomasti ja olenkin suosiolla ottanut hänet meidän viereen nukkumaan. Poika on myös alkanut syömään taas yöllä. Tai tarkemmin ajateltuna hän syö kokoajan. Varmaan kuuden kuukauden tiheän imun kausi meneillään kun maitoa tilaillaan alvariinsa.

Normaalistihan en juo smoothietani ruusun terälehdillä höystettynä, mutta välillä on kiva somistaa näitä kuvia. Ihastelen aina muiden blogeissa ja Instagrammissa kauniita kuvia joissa on nähty paljon vaivaa kuvien eteen ja satsattu tyylillisiin seikkoihin.

Ainiin me olemme vähän katselleet asuntoja sillä silmällä, jos vaikka löytäisimme hieman isomman perheasunnon. Vaikka poika ei tarvitsekkaan vielä omaa huonetta niin muutaman kuukauden päästä alkaa tilat vaatesäilytyksen ja lelujen osalta olla aika kortilla. Lisäksi tämä ikuisella rakennustyömaalla asuminen alkaa vähän kyllästyttämään. Olisi mukava jos luontoa olisi enemmän ympärillä niin että Sohvikin pääsisi kunnolla metsään ulkoilemaan. Lisäksi mietimme että olisiko meistä rivi- tai paritaloasujiksi. Kahdestaan melkein Helsingin keskustassa asuminen sopii vallan mainiosti, mutta nyt pienen pojan vanhempina kaipaisimme ehkä sitä omaa pientä pihaa ja vähän ns. omaa rauhaa. Tästä joutuu kuitenkin jossain vaiheessa luopumaan, niin se ei tunnu niin kauhealta ajutukselta kun muuttaminen jossain vaiheessa on väistämättä edessä. Silti itse muuttaminen ahdistaa. En tiedä mitään niin ikävää puuhaa kuin muuttaminen.







tiistai 24. helmikuuta 2015

Ricotta-Mozzarella Lasagne

Italiaisen keittiön suurena ystävänä olin jo pitkään halunnut kokeilla tehdä Lasagnea nimenomaan tällä ohjeella. Vielä kun olisin tajunnut ottaa lammasta naudan jauhelihan sijasta, olisi tämä ruoka ollut enemmän kuin täydellinen! Tässä ohjeessa korvataan perinteinen valkokastike pehmeällä Ricotta- ja Mozzarellajuustolla.

 
Ricotta-Mozzarella Lasagne


 Ragùkastike
  • 700g lampaan- tai naudan jauhelihaa
  • n. 2 prk tomaattimurskaa tai valmista pastakastiketta
  • 4 valkosipulin kynttä
  • 1 iso sipuli
  • 2 laakerinlehteä
  • oreganoa
  • kuivattua rakuunaa
  • tuoretta basilikaa ja persilijaa
  • suolaa
  • mustapippuria
  • paprikamaustetta  

Pasta
  •  n. 10 kpl lasagnelevyjä

Ricotta- Mozzarella täyte
  • 250-500g ricottaa
  • 250g-500g mozzarellaa
  • basilikaa
  • persilijaa
  • 2 munaa
  • parmesaania

Valmista ensin Lasagnelle ragukastike. Pilko sipuli- ja valkosipuli pieneksi silpuksi ja kuullota hetken aikaa oliiviöljyssä kuumalla pannulla. Lisää joukkoon jauheliha ja ruskista kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kaada joukkoon molemmat tomaattimurskat tai pastakastikkeet. Mausta kuivatulla oreganolla, rakuunalla, ja paprikamausteella. Lisää myös mukaan pari laakerinlehteä antamaan makua (muista kerätä pois ennen uuniin laittamista). Anna kastikkeen hautua ja kuplia rauhassa n. 20min-2h. Mitä kauemmin maltat hauduttaa sitä maukkaamman kastikkeen saat. Muista välillä käydä sekoittamassa ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Lisää myös tarvitettaessa suolaa ja pippuria. Loppuvaiheessa silppua sekaan hieman myös tuoreita yrttejä.

Keitä pastalevyt kuumassa suolatussa vedessä al dente. Laita levyt lepäämään lautaselle siksi aikaa kun valmistat ricotta-mozzarella täytteen.

Kaada ricotta ja pieneksi pilkottu mozzarella sekoituskulhoon. Lisää joukkoon hienoksi silputtu basilika sekä persilija. Raasta joukkoon reilusti parmesaania ja sekoita vielä joukkoon kaksi kananmunaa.

Kokoa Lasagne kerroksittain:
  • ragukastike
  • ricotta-mozzarella täyte 
  • lasagnelevyt  
(Viimeinen kerros on ricotta-mozzarella täytettä)

Raasta päälle vielä kunnolla parmesaania ja paista 175 °C asteessa noin 50 min foliolla peitettynä. Ota folio pois, ja paista 225 °C asteessa, kunnes on pinta on hieman ruskea. Anna lasagnen vetäytyä hetki huoneenlämmössä ennen tarjoilua.





maanantai 23. helmikuuta 2015

Saturday dinner

Olimme lauantaina pitkästä aikaa mieheni isän luona syömässä. He olivat jälleen laittaneet pöydän
koreaksi ja kattaus oli todella kaunis. Tykkään kattaa pöydän nätisti ihan arkenakin, koska ruoasta pitää nauttia. Fiilis on aivan eri jos laittaisin vain pelkät lautaset ja lätkäisisin sen maitopurkin siihen pöydälle. Omasta kodista muuten puuttuukin ne kankaiset lautasliinat- ja renkaat. Pitääkin laittaa tämä korvan taakse, jos vaikka pukki toisi sellaiset ensi jouluna.

Koska blogin kirjoittaja on oikea ruokarakastaja, niin pitihän niistä purtavista ottaa myös paljon kuvia. Alkuruoaksi söimme Roquefort-etanoita ja pääruokana oli sisäfilettä Parmesaani-valkosipuliperunoilla. Lisukkeena toimi raikas Cantaloupemeloni-salaatti. Etanat on kyllä sellaista herkkua, että voisin syödä niitä vaikka joka päivä. Viimeksi näitä ihanan limaisia otuksia tuli syötyä minun syntymäpäivänäni viime marraskuussa. Muistan kuinka mieheni vastusti etanapannujen hankintaa, koska emme mukamas koskaan käyttäisi niitä. Nyt niistä pannuista on ehditty syödä vaikka kuinka monta etanaa. Lisäksi ne menevät niin pieneen tilaan, etteivät ne vie tilaa muilta astioilta tai ruoanlaittovälineiltä.

Suosittelen siis ehdottomasti pannujen hankintaa jos vain tykkäätte etanoista. Viikonloppuna on esimerkiksi kiva tehdä näitä jos haluaa keksiä vähän jotain ns. parempaa ruokaa, mutta ei kuitenkaan huvita ravintolaan lähteä. Etanoita myydään ihan tavallisissa ruokakaupoissa, mutta itse olen ostanut ne aina Stockan herkusta. Jos en ihan väärin muista niin etanat maksavat n. 7 euroa, joten suhteellisen edullista kun yhdessä tölkissä on n. 24 tai 48 etanaa.



Viini kuuluu hyvän ruoan seuraksi, vaikkakin meidän perheessä sitä juodaan todella vähän. Noin kerran kuussa tulee ostettua yksi pullo laadukasta punaviiniä. Samppanjaa löytyy aina kaapista yllättäviä juhlahetkiä varten. Töiden puolesta viinejä tuli ennen maisteltua monta kertaa viikossa, mutta sellainen kotona tissuttelu ei ole koskaan kuulunut meidän tapoihin. Mielummin juo kerran kuussa oikeasti hyvää viiniä kuin ostaa joka viikonloppu jotain bulkkikamaa. Viinit ovat mielenkiintoinen aihealue ja niihin päästessä sisälle jää helposti koukkuun. Siis muutenkin kuin siihen kuinka monta prosenttia niissä on...





























































Jälkiruoaksi meitä hemmoteltiin Fazerin punaherukkajuustokakulla. Olen vain kerran elämässäni tehnyt juustokakkua. Sekin oli amerikkaiseen tapaan eli se paistettiin uunissa. Täytyy vaikka ensi viikonloppuna kokeilla saisiko sitä juustokakun aikaiseksi! Tykkään muuten valtavasti kun yhdessä postauksessa on tekstin lisäksi paljon kuvia. Luetteko te mielummin bloggaajan turinointia vai katsotteko esimerkiksi pelkät kuvat?


sunnuntai 22. helmikuuta 2015

You're my everything

Vähän aikaa sitten kerroin kärsiväni hiustenlähdöstä. Vaikka pahin sulkasato taitaa olla takana päin, niin silti minusta tuntuu että hiukseni kärsivät nyt jostain synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Väri ei ota tarttuakseen ja hiukset tuntuvat kuivilta ja elottomilta. Kai se on sitä kun yksi vauva imee minusta kaiken energian. Ihan niin kuin kirjaimellisesti. Itse koen sen voimattomuuden myös henkisesti. Olo on kaikkea muuta kuin viehättävä ja päässä alkaakin pyöriä mitä ihmeellisimpiä, jopa negatiivisia, ajatuksia itsestään. Vartaloni on synnytyksen jälkeen palautunut tosi nopeasti ja entisessä painossani taisin olla jo viikko synnytyksen jälkeen. En kuitenkaan jaksaisi murehtia pientä vararengasta vatsani ympärillä, mutta ne hiukset ovat aina olleet minun juttuni. Sinkkuelämää Samanthaa lainatakseni: "my hair is my thing." Olen tottunut aamuisin heräämään hiukset ihanasti pörrössä ja pesun jälkeen ne ovat tuuheat ja ilmavat. Nyt peilistä katsoeassa hiukset ovat liimantuneet päänahkaan ja pelkkä harjan käteen ottaminen tuntuu vastenmieliseltä. Silloin hiuksia lähtee taas lisää...


Olen harkinnut jopa imetyksen lopettamista, onhan Max jo melkein kuusi kuukautta. En kuitenkaan raaski viedä toiselta jotain niin tärkeää. Pojalle äidinmaito on vielä se pääasiallinen ravinto, mutta myös tuki ja turva. Kaikista ennakkoajatuksista poiketen imetyksestä on tullut tärkeä juttu ja sen lopettaminen tässä vaiheessa ei tunnu oikealta ratkaisulta. Mitä tällä kirjoituksella haluan sanoa, en varmaan mitään. Uskon että siellä ruudun toisella puolella on muitakin synnytyksen jälkeen raskausarvista, peräpukamista ja hiusten lähdöstä kärsiviä äitejä. Äitejä jotka tietävät tasan tarkkaan mistä puhun.

Haluaisin kuitenkin imettää sinne vuoden ikään asti, tai ainakin niin kauan kuin maitoa vain riittää. Minulla menee imetyksen suhteen siinä raja kun Max alkaa tuntua liian isolta pojalta tisseistä syötettäväksi. Luulen että se ikä tulee vastaan juuri siinä noin vuoden iässä. Nyt hän on vielä äidin pieni vauva<3



Vaikka tällä hetkellä peilistä katsookin liuhuletti, niin silti äityis vie voiton kaikesta. Jos se tarkoittaa sitä että minä olen vähän aikaa puoliksi kalju niin sitten minä olen. Tämä äidinrakkaus on välillä aika pelottavaakin. Side omaan lapseen on niin vahva ja stratosfäärin suuruinen rakkaudentunne joka vain kasvaa kasvamistaan. Asia jota ei vain pysty käsittämään. Tuntevatkohan isitkin yhtä vahvasti kuin me äidit? Vai voiko tästä syyttää myös osaksi naisen kehossa myllertäviä hormoneja? Toki meillä naisilla side lapseen syntyy jo sikiön ollessa kohdussa, ja se yhteenkuuluvuuden tunne voimistuu kokoajan sen 9kk ajan kun kannamme lasta sisällämme.

Mitä mieltä muuten olette näistä kuvista? Olen pitkään jo haaveillut tällaisista yhteiskuvista kun raskausajan masukuvat jäi sitten ottamatta. Hiukset muuten näyttävät yllättävän paksuilta näissä kuvissa, hah! 

Kuulisin niin mielelläni teidän vinkkejänne tähän hiustenlähtöön. Onko mitään kikkakolmosia jolla saisi taas vanhat hyvät hiukset takaisin? :)








tiistai 17. helmikuuta 2015

Valentine's day

Lauantaina vietettiin ystävänpäivää, mutta sen lisäksi meillä kilisteltiin kuohuvaa minun hoitovapaan kunniaksi! Kyllä, tämä äiti jää kotiin ainakin vuodeksi hoitamaan pikku veijaria. :) Hoitovapaan saa pitää kahdessa osassa, joten sitä on mahdollisuus jatkaa jos tuntuu siltä. Vielä kesällä olin sitä mieltä, että pojan voi melkein laittaa jo syksyllä tarhaan. Nyt on ihan eri ääni kellossa, enkä voisi ikimaailmassa kuvitella laittavani näin pientä lasta kokopäivähoitoon. Näin se mieli vaan muuttuu äitiyteen kasvaessa. Täytyy olla kiitollinen siitä, että ylipäätään tällainen järjestely on mahdollista toteuttaa. Toisilla kun sitä mahdollisuutta ei ole vaikka haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lastaan. Olen suunnittelut kuitenkin jatkavani opintojani syksyllä. Aijon ilmoittautua muutamille verkkokursseille ja mahdollisuuksien mukaan myös ehkä yhdelle iltakurssille.

Mutta siitä ystävänpäivästä... sitä vietettiin ihan kotosalla hyvästä ruoasta ja viinistä nauttien. Katsoimme jo kerran nähdyn Ystävänpäivä-elokuvan, pojan leikkiessä puuhamatollaan. Vielä myöhemmin illalla Maxin mennessä nukkumaan, innostuimme kokkaamaan kunnon pihviaterian. Sen seurana nautiskelimme hyvää argentiinalaista punaviiniä ja kuuntelimme musiikkia. Pienen vauvan vanhempina tällaiset hetket ovat niin harvassa. Mies oli ostanut minulle vaaleanpunaisia ruusuja, ja minä puolestani muistin häntä kuubalaisella sikarilla.



Jälkiruoaksi tarjoilin tuoreita mansikoita ja mascarponevaahtoa nougatrouheella. Samppanjaa toki unohtamatta. Slurps! Tuttuun tapaan laitan ruokaohjeita tulemaan jossain vaiheessa. :) Tuntuu jotenkin niin uskomattomalta, että vasta vuoden päästä palaan takaisin töihin. Sitä on niin tottunut tekemään töitä, että tällainen vuoden "loma" tuntuu tosi hurjalta. Toisaalta vauva-aika menee niin nopeasti ja ihanaa että Max saa kasvaa rauhassa kotona. Ja mikä parasta, saan seurata tätä jokapäiväistä kehitystä omin silmin.








































maanantai 16. helmikuuta 2015

Vauvan TOP 5 vaatteet

Päätin toteuttaa pitkään mielessä pyörineen vauvanvaatepostauksen. Kokosin yhteen viisi suosikkiani vauvanvaatteista, joista on muodostunut meille ihan lemppareita. Materiaaleilla on ollut suuri merkitys millaisia vaatteita olen pojallemme ostanut. Pehmeät puuvillaiset bodyt ja housut tuntuvat varmasti vauvankin mielestä mukavilta päällä. Nyt 6kk ikää lähestyessä on mukaan astunut myös farkut ja trikoopaidat.

Hupparit

Ehdottomasti parhaita päällysvaatteita pienille vauvoille. Raskausaikana satuin hankkimaan muutaman neuletakin poikaa varten ja olenkohan ehkä pari kertaa niitä hänellä pitänyt. Hupparit ovat niin paljon parempia. Pehmoisia hupputakkeja löytyy niin neppareilla kuin vetoketjuilla. Iso huppu suojaa pipon lisäksi korvia tuulelta. Itselläni on lähes aina kotona ollessa huppari päällä, joten miksei vauvatkin tykkäisi pehmoisesta hupputakista.














Hupparit: Lindex, H&M

Jumpsuit

Olohaalarit ovat suosikkilistani kärjessä. Body alle, haalari niskaan ja menoksi! Ei tarvitse miettiä mitkä housut sitä laittaisi, jos kaikki kivat vaatteet ovat pesukopassa. Collegehaalarissa on mukavempi mönkiä kun se ei nouse samalla tavalla ylös kainaloihin kuin esimerkiksi huppari.

H&M Trikoosetti

Olen ihan hurahtanut näihin Hm:n syötävän suloisiin ja pirteän värisiin trikoosetteihin. Meiltä löytyy näitä neljässä eri variaatiossa. Materiaali on vauvan herkälle iholle sopivaa pehmeää luomupuuvillatrikoota. Vaatteet kestävät mielestäni hyvin käyttöä ja lähtevät pesussa puhtaaksi. Tykkään erityisesti siitä, että ihanien painatuksien lisäksi settiin kuuluu siihen sopiva pipo. Vauvoilla kun täytyy olla aina hattu päässä ulos lähdettäessä. Hintaa tällä kokonaisuudella on kymmenen euroa, joten hintalaatusuhde on kohdallaan. Plussana vielä, että näitä tulee aina uusissa kuoseissa ja niitä voi ostaa sen mukaan kun lapsi kasvaa.


Trikoosetti: H&M

H&M Potkuhousut

Parhaat puolipotkuhousut löytyvät Hm:n lastenmallistosta. Kahden paketissa myytävät potkuhousut ovat samaa pehmeää luomupuuvillatrikoota. Ensimmäiset puolipotkarit, jotka oikeasti pysyvät pojalla jalassa. Inhoan sitä kun yleensä potkuhousut menevät heti makkaralle. Niissä voi kompuroida vaikka kuinka pahasti.














Potkuhousut: H&M

Yöasut

Haalariyöasut ovat ihan vertaansa vailla. Vauvan ollessa väsynyt ne on hyvin helppo pukea, sekä riisua. Meillä myös tiedetään siitä että nyt on nukkumaanmenoaika kun yökkäri laitetaan päälle. Aluksi ajattelin niiden olevan aika turhia kun kevyt lyhythihainen body ajaisi saman asian. Nyt olen kuitenkin tykästynyt näihin niiden helppouden vuoksi. Haalarissa on myös mukava hengailla aamulla ennen kuin vaihdetaan päivävaatteet päälle.








Yöasut: Lindex

Siinä olivat tämän hetken viisi suosikkiani vauvojen vaatteista, jotka olen meille erittäin hyväksi havainnut. Toki perus lyhyt- ja pitkähihaiset bodyt kuuluvat myös tähän kategoriaan. Ja kuten sanottu niin lista elää kokoajan. Tällaisia lempparivaatteita meillä, minkälaisia vaatteita te suositte vauvoillanne? :)





torstai 12. helmikuuta 2015

Sophie la Girafe - Voittaja

Päätin järjestää teille lukijoille pienen arvonnan, jossa oli mahdollisuus voittaa palkinnoksi vauvan luonnonkosmetiikkaa. Arpaonni suosi tällä kertaa nimimerkki maruskaa! Hurjan paljon onnea voittajalle! :) Sinulle lähtee palkintona Sophie la Girafe-lahjapakkaus, sekä ihastuttava Sophie the Giraffe purulelu. Laitan sinulle pian sähköpostia, niin saadaan kirahvit lähetettyä matkaan.

Kiitos vielä kaikille osallistuneille. Mukava huomata, että muutama teistä lukijoista oli uskaltautunut osallistua arvontaan. Jos kiinnostusta riittää, niin mielelläni järjestän saman tyyppisiä kilpailuja ja arvontoja jatkossakin teidän lukijoiden iloksi. Onnittelut vielä kerran voittajalle! :)

Muille arvontaan osallistuneille vinkiksi, että mm. kaupat kuten Stockmann, Bebes ja Ruohonjuuri myyvät Sophie la Girafe-tuotteita. :)

maanantai 9. helmikuuta 2015

Vielä ehdit mukaan arvontaan!

Vielä muutama tunti aikaa osallistua Sophie la Girafe-arvontaan! Jätä kommenttisi Sophie la Girafe-postaukseen ja liity lukijalistalle. Kaikkien osallistujien kesken arvon yhden Sophie la Girafe aloituspakkauksen, sekä vauvojen purulelun. :) 

Vielä ehdit mukaan!

























Uusia lempisarjoja & kaljuja ohimoita


Niin se viikonloppu taas mennä hujahti! Ollaan koko perhe otettu vaan rennosti ja katsottu tv-sarjoja. Löysimme kaksi ihan uutta tv-sarjaa vanhojen tilalle. Vanhat lempisarjat kun ovat pitkällä tauolla tai loppuneet kokonaan. Ensimmäinen näistä on sellainen kun Empire. Sarja on hip-hop maailmaan ja levy-yhtiöön sijoittuva perhedraama. Pääosaa tähdittää Ray-elokuvastakin tuttu näyttelijä Terrence Howard. Toinen sarja on nimeltään Stalker, joka kertoo nimensä mukaisesti stalkkereista. Tiimi etsiviä jahtaa stalkkereita Los Angelesissa. Tässä sarjassa kuvio on hyvin pitkälti sama kuin esim. suomessakin esitetyssä The Black Listissä. Joka jaksossa tapahtuu jotain uutta, mutta sivujuoni ja henkilöhahmojen elämää seurataan läpi sarjan. Edellä mainittu The Black List kuuluu myös ihan lempparisarjoihin!

Eilen aamupäivällä ajoimme Lahteen katsomaan Maxin isoisovanhempia. Ihanaa kun poika oli vihdoin oma itsensä, eikä ujostellut enään yhtään. Hän ei vielä vierasta, mutta on käyttäytynyt tähän asti hyvin vieraskoreasti aina kun olemme olleet jossain kylässä. Nyt poika vastaavasti esitteli hienoja pärinä-ääniään, mönki lattialla ja huuteli todella kimeällä äänellään. :D Meillä on muuten alkanut koiralla juoksut. Kokoajan saa olla katsomassa perään ettei Sohvi käy nuolemassa Maxin naamaa tai tarjoa itseään pojalle. Saa oikein hätistellä pois uuden sulhon kimpusta! :D


Alkuviikko meneekin kokonaan virasto- ja työasioita hoitaessa. Enään alle neljä kuukautta kun äityisloma on paketissa. Päätettiin tänään ihan virallisesti, että jään pojan kanssa ainakin vielä vuodeksi kotiin. Tulen kyllä tekemään todennäköisesti viikonlopputöitä aina silloin tällöin. Opiskeluita meinaan myös jatkaa kotoa käsin sitten heti ensi syksynä.

Muuten, huomasin tänään pitäessäni hiuksia sivujakauksella että tukkaa on synnytyksen jälkeen lähtenyt ihan tajuttomasti! Suihkun lattiakaivo on kieltämättä ollut välillä hiuksia täynnä ja paksu tukka kärsinyt ja ohentunut, mutta että se loistaa puolikaljuna ohimoilta! KÄÄK! Onneksi äitini lohdutti minua ja vakuutti että hiukset palautuvat normaaliksi imetyksen loppuessa. Taidanpa kaivaa sillä välin klipsipidennykset laatikosta...

Onko teidän hiukset kärsineet tuhoa synnytyksen jälkeen ja ovatko ne palautuneet entiselleen jossain vaiheessa? :)










sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Valentine's day gift ideas


                        1. Keväiset sisustustyynyt 2. Kauniit tuoksukynttilät 3. Pienet säilytysrasiat 
Lähde: Hm.com

Ystävänpäivää vietetään viikon päästä lauantaina, joten kokosin yhteen muutamia erilaisia lahjaideoita, joilla on kiva ilahduttaa ystävää. Itselläni on aika pieni ystäväpiiri, mutta olemme sitäkin läheisempiä. Olen sitä mieltä, että mielummin muutama tosiystävä kuin monta puolituttua. Meillä kaikilla on omat kiireemme, mutta onneksi oikea ystävyys ei tunne aikaa. Juttu jatkuu aina siitä mihin silloin viimeksi ollaan jääty! Toissapäivänä sain kuulla hienoja uutisia, kun ystäväni ilmoitti menneensä kihloihin! Joskus ala-asteen ensimmäisillä luokilla sovimme, että olemme toistemme kaasot kun se aika joskus koittaa. Olimme piirtäneet pieneen ruutuvihkoon minkälaiset hääpuvut haluamme. Muistan elävästi kun ystäväni ilmoitti ettei halua nutturakampausta vaan hänelle riittää ponihäntä ja yksi kukka! :D Niin se aika vaan menee eteenpäin, ja tässä sitä ollaan kohta kaasona. Huh! :)

 1. Pehmeät bokserit 2. Viettelevä tuoksu 3. Tyylikäs solmio
Lähde: stockmann.com

Ystävänpäivähän on alunperin rakastavaistenpäivä, josta se on laajentunut myös ystävien juhlaksi. Niinpä kokosin myös hiukan lahjaideoita, joilla voit yllättää myös rakkaasi. Lahjojen ei tarvitse olla välttämättä suuria tai kalliita. Kukkakimppu tai suklaarasiakin on kaunis ele osoittamaan arvostusta toista kohtaan. Kunhan muistaa kertoa kuinka tärkeä toinen on! :)


 1. söpöt helistimet vauvoille 2. kehittäviä leluja taaperoille 3. hauskat lelut kylpyhetkiin
Lähde: br-lelut.fi

Eikä sovi unohtaa meidän pieniä ystäviä! He jotka riemastuttavat meitä vanhempia joka päivä hersyvällä naurullaan ja hauskoilla jutuillaan. Pienet mini ystävät, jotka rakastavat meitä ehdoitta ja vilpittömästi. :) 

(Ei sisällä kaupallisia linkkejä)











lauantai 7. helmikuuta 2015

Hei täällä ryömitään!

Täällä on eletty hienoja hetkiä kun Max oppi tänään ryömimään. Hän on kyllä jo pidemmän aikaa viihtynyt vatsallaan, mutta eteenpäin yritykset ovat aina päätyneet turhautuneeseen huutoon. Nyt selkä- ja vatsalihakset alkavat olla sen verran kehittyneet, että vatsallaan oleminen ei ole enää epämukavaa. Kääntyminen vatsalleen, ja toisinpäin käy hyvinkin ketterästi! Lasten liikunallinen kehitys kulkee ihan omassa tahdissaan, eikä kavereiden tai naapureidein lapsia voi oikein verrata toisiinsa.

Vauvan kehitys noudattaa kuitenkin tiettyjä perusperiaatteita, jossa kehitys etenee ylhäältä alaspäin. Kaikki vauvat oppivat ensimmäisenä hallitsemaan päätään ja sitten vasta alavartaloaan. Puhutaan karkea- ja hienomotoriikasta. Meillä mennään nyt siinä vaiheessa, että leluja poimitaan lattialta vaihdellen niitä kädestä toiseen. Tuttikin löytää suuhun, silloin jos se sattuu kelpaamaan. Vielä hetki sitten poika tarttui esineisiin kummallakin kädellä ja vei suuhun yhtä aikaa. Tuttipullosta hän ei suostu syömään vieläkään, joten olemmekin siirtyneet harjoittelemaan nokkamukista juomista.


Kehitysvauhti on päätä huimavaa, varsinkin nyt tässä 4-5kk iässä. Tuntuu että joka viikko ellei päivittäin poika oppii jotain uutta. Oli mukava saada hyvää palautetta neuvolasta siitä, että Max saa selvästi paljon virikkeitä ja hänen kanssaan touhutaan paljon. Poika on innokas oppimaan uusia asioita ja jaksaa sinnikkäästi niitä yrittää. Istumista treenataan tällä hetkellä kovaa vauhtia kun hän punnertaa joka kerta sylissä ollessaan istuma-asentoon. Hän pysyy myös lattialla istuma-asennossa ja ottaa itse tukea varpaistaan. Tässä huomaa juuri sen, kuinka yksilöllistä lapsen kehitys voi olla. Meillä esimerkiksi istuminen onnistui ennen ryömintää. Lastahan ei missään tapauksessa saa pakottaa harjoittelemaan jos hänellä ei ole vielä halua siihen, eikä luonnollista kehitysvauhtia voi nopeuttaa. Turhautuneisuuden iskiessä olemme yleensä lopettaneet ns."harjoittelun" ja keksineet jotain muuta. Myöhemmin on hyvä kokeilla taas uudestaan.

Max oli syntyessään jo hieman "isompi" vauva. Syntymäpaino oli 4kg tienoilla ja poika on ollut syntymästä lähtien varsin jäntevä. Jaloissa on paljon voimaa ja hän on seisonut suorilla jaloilla jo paljon ennen meidän 5kk neuvolakäyntiä. Siellä arvioitiinkin pojan ottavan ensiaskeleensa ennen vuoden ikää. Muistan kuinka alussa epäilin pojalla silent refluksia kun vastasyntyneenäkään hän ei oikein viihtynyt tavallisessa kehtoasennossa. Vatsalleen hän oppi kääntymäään 3kk ikäisenä ja siitä n. kuukausi eteenpäin hän osasi kääntyä myös selältä vatsalleen.

Ihan ne ensimmäiset viikot ja kuukaudet pienen nyytin kanssa ovat jotain niin taianomaista, mutta voi tätä ihmetyksen ja ilon määrää kun poika aamulla herätessään hymyilee äidilleen kuin pieni aurinko! Tai sitä ilmettä kun isi astuu ovesta sisään saapuessaan töistä kotiin. En koskaan olisi voinut kuvitella tätä rakkauden määrää, jota saan kokea lapsen saamisen myötä. Onko teissä lukijoissa muuten muita ketkä alkavat aina nyyhkimään lukiessaan tämän hetkisestä lapsen kehityksestä? Kuinka voimakkaita tunteita tuo rakas pieni-ihminen voikaan äidissä herättää! Isillekin laitettiin tänään heti viestiä töihin, hei täällä ryömitään!

Vauvan huuruisissa tunnelmissa muistuttaisin vielä Sophie la Girafe arvonnasta! Arvonta päättyy ensi maanantaina 9.2! Käykää osallistumassa! :)











perjantai 6. helmikuuta 2015

Valkosipuli yrtticiabatta


Tässä tulee vinkki siihen miten tavallisesta leivästä saadaan hiukan maistuvampi! Valkosipulin suurena ystävänä voisin syödä tätä leipää vaikka ihan joka päivä. Reseptin olen poiminut brittikokki Jamie Oliverin 30minuutin aterioista. Tarvitset vain ciabattan, valkosipulia, suolaa, yrttejä ja oliiviöljyä!

Valkosipuli yrtticiabatta

  • 1 ciabatta
  • 1-2dl lehtipersilijaa
  • 5-6 valkosipulin kynttä
  • oliiviöljyä
  • suolaa, pippuria, kuivattua rakuunaa ja oreganoa 
 

  • Aseta ciabatta leivinpaperin päälle pellille. Leikkaa syvä viilto keskelle pystysuuntaisesti ja sen jälkeen tee viillot vinottain. Älä leikkaa kuitenkaan pohjaan asti, jotta ciabatta pysyy ehjänä. 
  • Lorauta leivän päälle reilu annos oliiviöljyä ja hiero öljy myös viiltojen sisälle. Ripottele päälle suolaa, pippuria, kuivattua rakuunaa ja oreganoa.
  • Murskaa tai pilko valkosipuli pieniksi paloiksi ja levitä silputun persilijan kanssa öljytyn leivän päälle niin että valkosipuli ja yrttisilppu menevät myös sisälle. Kaada päälle vielä loraus oliiviöljyä.
  • Kastele puhdas leivinpaperiarkki kylmällä vedellä ja purista kuivaksi. Leivinpaperi saattaa olla aika jäykkää, joten sen voi kastella ihan kunnolla. Kuivaksi puristettaessa siitä pitäisi tulla pehmeä paperitollo. 
  • Rullaa auki kasteltu leivinpaperi ja kääri ciabatta siihen niin että reunat taittuvat sen alle.
  • Paista 200 asteisessa uunissa 15-20min. Kostea leivinpaperi pitää leivän sisuksen pehmeänä ja  kuoren rapeana!
  • Nauti ruoan lisukkeena tai sellaisenaan!
 







































torstai 5. helmikuuta 2015

Daily outfit - walking the dog

Täällä mä naputtelen huomista postausta menemään, vaikka pitäisi olla jo nukkumassa. Toisaalta nautin näistä yksinäisistä yön tunneista kun on ihan hiljaista. Saa purkaa ajatuksiaan ja syventyä blogijuttuihin. Oon kyllä yöihminen henkeen ja vereen. Kaikki parhaimmat koulutyöt sekä työhakemukset on kirjoitettu pimeinä yön tunteina. Yöllä on jotenkin paljon luovempi olo!

Blogi sai myös vihdoin sen kaipaamia kunnon asukuvia. Kiitos näistä upeista valokuvista kuuluu äidilleni, joka toimi tänään ensimmäistä kertaa valokuvaajana. Olen todella ylpeä näistä hänen ottamistaan kuvista, sillä hän ei ole koskaan kuvannut muilla kuin vanhalla pokkarilla, ja kännykkäkameralla. Meillä oli oikein hauska päivä! Blogikuvien ottamisen lisäksi juteltiin naistenjuttuja miehen ollessa töissä ja samalla ihmeteltiin pojan touhuja. Meillä loppuu aina aika kesken kun puhuttavaa riittäisi vaikka huru mycket! Ihanaa kun on niin läheiset välit. Myös miehelläni on läheiset välit hänen vanhempiinsa. Pojalla onkin iso perhe ympärillään jonka suojissa on hyvä kasvaa aikuiseksi. 


Asussa itsessään ei sinänsä ole mitään uutta, mutta kunhan nyt päätin esitellä takkilöytöäni vähän tarkemmin. Onkohan se äityis vai mikä, kun pikkuhiljaa alan kallistumaan enemmän ja enemmän klassisten vaatekappaleiden puolelle. Kuvista muuten näkyy kuinka hiusten latvat ovat imeneet väriä enemmän, ja jossain valaistuksessa latvat näyttävät muuta hiusta tummemmalta. Täytyy yrittää tasoittaa tuota värieroa ostamallani värivaahdolla. Muuten olen tyytyväinen tähän ruskeaan hiusten sävyyn ja se tuntuukin taas ihan omalta. Kasvon piirteetkin tulevat kauniimmin esille ja tumma väri korostaa vihreitä silmiäni.




Huomenna ajattelin kaapata pikku vipeltäjän vauvamalliksi ja kuvata materiaalit vauvanvaatepostausta varten. Saa nähdä miten pikkumies jaksaa olla paikoillaan kun äiti vähän kuvaa. Nykyään kun kokoajan pitäisi olla liikkeessä ja paikalla olo on niin tylsää. Loppuun vielä yhteiskuva meidän pienen valkoisen karvaturrin kanssa. Enää kaksi päivää ja sitten alkaa viikonloppu! :)