Lauantaina vietettiin ystävänpäivää, mutta sen lisäksi meillä kilisteltiin kuohuvaa minun hoitovapaan kunniaksi! Kyllä, tämä äiti jää kotiin ainakin vuodeksi hoitamaan pikku veijaria. :) Hoitovapaan saa pitää kahdessa osassa, joten sitä on mahdollisuus jatkaa jos tuntuu siltä. Vielä kesällä olin sitä mieltä, että pojan voi melkein laittaa jo syksyllä tarhaan. Nyt on ihan eri ääni kellossa, enkä voisi ikimaailmassa kuvitella laittavani näin pientä lasta kokopäivähoitoon. Näin se mieli vaan muuttuu äitiyteen kasvaessa. Täytyy olla kiitollinen siitä, että ylipäätään tällainen järjestely on mahdollista toteuttaa. Toisilla kun sitä mahdollisuutta ei ole vaikka haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lastaan. Olen suunnittelut kuitenkin jatkavani opintojani syksyllä. Aijon ilmoittautua muutamille verkkokursseille ja mahdollisuuksien mukaan myös ehkä yhdelle iltakurssille.
Mutta siitä ystävänpäivästä... sitä vietettiin ihan kotosalla hyvästä ruoasta ja viinistä nauttien. Katsoimme jo kerran nähdyn Ystävänpäivä-elokuvan, pojan leikkiessä puuhamatollaan. Vielä myöhemmin illalla Maxin mennessä nukkumaan, innostuimme kokkaamaan kunnon pihviaterian. Sen seurana nautiskelimme hyvää argentiinalaista punaviiniä ja kuuntelimme musiikkia. Pienen vauvan vanhempina tällaiset hetket ovat niin harvassa. Mies oli ostanut minulle vaaleanpunaisia ruusuja, ja minä puolestani muistin häntä kuubalaisella sikarilla.
.jpg)
Jälkiruoaksi tarjoilin tuoreita mansikoita ja mascarponevaahtoa nougatrouheella. Samppanjaa toki unohtamatta. Slurps! Tuttuun tapaan laitan ruokaohjeita tulemaan jossain vaiheessa. :) Tuntuu jotenkin niin uskomattomalta, että vasta vuoden päästä palaan takaisin töihin. Sitä on niin tottunut tekemään töitä, että tällainen vuoden "loma" tuntuu tosi hurjalta. Toisaalta vauva-aika menee niin nopeasti ja ihanaa että Max saa kasvaa rauhassa kotona. Ja mikä parasta, saan seurata tätä jokapäiväistä kehitystä omin silmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti