sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Sunnuntai

Hyvää palmusunnuntaita vaan kaikille! Täällä ollaan vietetty sunnuntaita leppoisissa merkeissä. Ihanaa kun kerrankin saa vain maata röhnöttää kotisohvalla eikä tarvitse koko ajan olla menossa pää kolmantena jalkana. Lapsen tulon myötä tuntuu siltä kuin melkein jokainen viikonloppu kalenterissa täyttyisi kaiken maailman kissanristiäisistä. Kahdestaan ollessa sitä sai olla rauhassa ja vanhempia tuli nähtyä paljon harvemmin. Mukavaahan se on että on tiiviit välit ja tukiverkko johon turvautua. Ensi viikonloppuna onkin tiedossa reissua Maxin isoisovanhempien luokse ja pääsiäisateriaa mieheni äidin luona. Meidän äideistä kun on nimittäin tullut ihan bestiksiä! :D

Tukiverkosta puheenollen, olin eilen äitini luona. Mies sai oikein luvan kanssa jäädä kotiin viettämään ns. "tuplavapaata". Meillä oli oikein hauskaa ja äiti oli laittanut hyvää ruokaa. Saatiin jutella pelkkiä naistenjuttuja ja Max kolusi pitkin lattioita harjoitellen konttaamista. Aika meni taas todella nopeasti, vaikka kotona olimmekin vasta yhden jälkeen yöllä. :D Kauhea määrä ruokaa ja herkkuja tuli myös kotiin vietäväksi, ja niistä saatiinkin kivasti herkullinen sunnuntai-brunssi aikaiseksi. Eipä tarvinnut heti ensimmäiseksi aamulla lähteä kauppaan.
 

























Asunto jutut junnaavat paikoillaan kun sopivaa asuntoa ei löydy sitten millään. Löysin kyllä aivan ihanan paritalon puolikkaan Siuntiosta, mutta työmatkat tulisivat sieltä liian pitkiksi. Optimi etäisyys kodin ja työpaikan välillä kun olisi siinä jossain 30 km/per suunta. Tänään ajateltiin katsoa pari leffaa ja herkutella oikein olan takaa. Täällä ollaan nimittäin pysytty aika hyvin siinä että viikolla ei syödä karkkia tai muita herkkuja. Viikonloppuna sitten senkin edestä! Jos sitä vaikka lähtisi tuohon Siwaan hakemaan muutaman Kindermunan palmusunnuntain kunniaksi. Kävikö teillä tänään oven takana pieniä pääsiäisnoitia virpomassa? Meillä ei käynyt ketään. :(

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Uusi meikkivoide: Maybelline Dream Wonder Nude



Olen etsinyt täydellistä meikkivoidetta siitä lähtien kun Biotherm päätti lopettaa Aquaradiancen valmistuksen. Kosteuttava ja e-vitamiinia sisältävä meikkivoide tuntui sammuttavan pintakuivan ihoni ehtymättömän janon. Vaikka koostumus olikin ohut niin silti se peitti tarpeeksi. Kärsin tuolloin erittäin huonosta ihosta ja tämä meikkivoide onnistui silti piilottamaan ihon virheet. Nyt ihoni ollessa hyvässä kunnossa kaipaan meikiltäni mahdollisimman ohutta pohjaa ja heleää lopputulosta.

Selektiivisen kosmetiikan lisäksi olen silloin tällöin kokeillut ns. edullisempia merkkejä. BB-voiteiden vallattua markkinat, löytyi niiden seasta myös minulle uusi suosikki. Maybellinen Dream Pure on toiminut hyvin, ja sen sisältämä salisyylihappo on pitänyt pienet epäpuhtaudet pois iholtani. Kasvot kuitenkin tottuvat helposti samoihin tuotteisiin eivätkä toimi enää samalla tavalla kuin alussa. Päätin siis antaa pientä vaihtelua kasvoilleni ja vaihtaa meikkivoidetta.

Alunperin tarkoituksenani oli kokeilla paljon kehuttua Lumenen Bluria, mutta en löytänyt sopivaa värisävyä itselleni. Lumenen meikkivoiteiden sävyt ovat aina olleet minulle joko liian keltaisia tai punaisia. Sitten silmiini sattui tämä Maybellinen Dream Wonder Nude. Meikkivoide joka lupaa hyvin ohuen ja mattaisen lopputuloksen. Kokeilin sitä hiukan kädelleni ja olin myyty! Tuote levittyy kuin unelma ja jättää lähes puuterimaisen lopputuloksen. Tätä on pakko kokeilla!

Meikkivoide joka on...
  • uskomattoman kevyt
  • nestemäinen
  • peittävä
  • sulautuu ihon sävyyn täydellisesti
  • valoa heijastava
  • puuterimainen 
Tässä on täysin muokkaamaton kuva kasvoistani. Meikki ei näytä enää yhtä hyvältä, koska se oli ehtinyt olla kasvoillani koko päivän. Fiksumpaa olisi ollut ottaa kuva heti levityksen jälkeen ja toinen kuva illalla. Päivän jäljiltä tämä meikkivoide on kuitenkin yllättävän freshi eikä yhtään suttuisen näköinen. Meikkivoiteen lisäksi minulla oli kasvoilla vain aurinkopuuteria ja poskipunaa. Harva meikkivoide pysyy näin siistinä ihan koko päivän.

Pullo on todella riittoisa ja siinä on tippa-aplikaattori. Tämän ansiosta voidetta on helpompi annostella kämmenselälle ja levittää sitten sormin. Kerrostamalla jokainen löytää sopivan suhteen meikkivoidetta iholleen täydellisen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Ostin tuotteen sävyssä Sand 30, mutta Beige 22 olisi voinut olla sävyltään ehkä hitusen parempi. Halusin vähän enemmän lämpöä kasvoilleni ja siksi valitsin tämän tummemman. 

Mitäs mieltä olette lopputuloksesta? Mikä on teidän suosikki meikkivoiteenne? :)







maanantai 23. maaliskuuta 2015

Monday cheer up!

Maailman paras keksintö on ehdottomasti vauvojen hyppykiikku! Siinä pääsee purkamaan ylimääräistä energiaa ja kehittämään jalkalihaksia. Vauvat pitävät pienestä hytkymisestä ja meillä tämä härveli on tällä hetkellä ihan hittituote. Pojan voi laittaa hyppimään vaikka siksi aikaa kun itse tekee kotitöitä. Tästä Fisher Pricen lattiamallista löytyy myös leluja pienten käsien tutkittavaksi ja kirkkaiden valojen lisäksi se soittaa myös musiikkia.

Neuvolassa ei oikein tykätty tästä ideasta ja edelleenkin heidän mielestä lattia olisi se paras paikka tämän ikäiselle vauvalle. Kuulemma selkä joutuu rasitukselle, ja kävelyn oppiminenkin saattaa hidastua. Jotkut vauvat alkavat varpistella, joka helposti johtaa jalkojen virheasentoihin. Meillä tätä ongelmaa ei kuitenkaan ole ja Max seisoo ihan normaalisti selkä suorana ja suorilla jaloilla. Eihän kukaan nyt pidä vauvaa koko päivää kiikussa hyppimässä. Välillä ärsyttää ihan suunnattomasti kun neuvolassa aletaan mussuttamaan jostain pienistä asioista. Viime kerralla meinasi jo palaa päreet kun tuli noottia pojan painosta. Minkä minä sille voin, että Max on hyvin liikkuvainen vauva! Hän kuitenkin syö hyvin, äidinmaitoa riittää edelleen ja hän on muutenkin oikein iloinen ja tyytyväinen vauva. Kyllä äiti tietää jos ei pojalla ole kaikki hyvin. Luotan siihen että paino ottaa kiinni jossain vaiheessa. Ihan normaaleissa luvuissa kuitenkin ollaan ja varmasti seuraavalla kerralla painoa on taas kertynyt lisää.

Tästä neuvola asiasta voisin kyllä paasaa loputtomiin, mutta otsikkohan oli maanantai päivän piristys joten jätetään nyt sikseen. Tässä siis videota meidän pienestä puolivuotiaasta marakatista ja siitä kielletystä hyppykiikusta! ;)

Mukavaa alkuviikkoa kaikille! :)


torstai 19. maaliskuuta 2015

Yksin elokuvissa

On lauantai ja kello on kohta yhdeksän illalla. Kinopalatsi täyttyy iloisesta puheensorinasta ja naurusta. Ilmassa on rento fiilis ja ihmiset ympärilläni ovat selkeästi viikonlopputunnelmissa. Olo on hiukan orpo muiden pariskuntien ja kaveriporukoiden joukossa. Mitähän ihmiset ajattelevat, eikö tuolla naisella ole ystäviä? Onnistuin kuitenkin aika nopeasti karistamaan nämä ajatukset mielestäni ja marssin lippuautomaatille. Nyt ei voi enää perääntyä, elokuva alkaa puolen tunnin päästä. Suunnistan oikean salin lähettyville ja käyn odottelemaan. Leffaeväät hankin jo matkan varrelta.  Vaikka paikassa on kauhea tungos niin onnistun samaan istumapaikan. Vastapäätä istuva pariskunta ei kiinnitä minuun mitään huomiota, eikä kukaan muukaan. Tämä on nyt sitä kuuluisaa omaa aikaa, eikä leffaan muutenkaan mennä seurustelemaan vaan katsomaan elokuvaa. Yritän rentoutua. Selatessani nettiä kännykällä ajantajuni katoaa ja huomaan salin ovien olevan jo auki. Sali on pieni ja paikka löytyy nopeasti. Olo ei ole enää yhtään vaivaantunut ja istahdan reippaasti karkkipusseineni erään pariskunnan viereen. Lähetän ylpeänä ystävälleni viestin ja kerron olevani yksin elokuvissa. Valot himmenevät.

Kahden tunnin ja viiden minuutin kuluttua nousen ylös penkistä ja olen pettynyt. Fifty Shades of Greyn piti olla hurjia seksikohtauksia sisältävä sadomasokismiin taipuva rankka elokuva, joka saa sukatkin pyörimään jaloissa. Kirjassa ah, niin miehekkääksi ja jumalasta seuraavaksi kuvailtu Herra Grey olisi pitänyt olla elokuvassa paljon miehekkäämpi ja maskuliinisempi. Jamie Dornanin esittämä Herra Grey oli kuollettavan tylsä puupökkelö ja kirjan vaikutusvaltainen komea bisnesmoguli oltiin korvattu nätillä pojalla. Elokuvan kohderyhmään, joka on selvästi keski-ikäiset naiset roolitus taitaa kuitenkin upota aika hyvin. Naispääosaa tähdittävä Dakota Johnson, eli Ana onnistuu roolissaan paremmin ja on ihan uskottava kömpelönä hiirulaisena. Ainainen huulten repiminen näytti silti hieman koomiselta.


En ole lukenut Fifty Shades of Grey -kirjoja. Enkä tiennyt niistä muuta kuin mistä ne kertovat. Opintojaan lopetteleva nuori Anastasia Steele päätyy vahingossa haastattelemaan komeaa ja menestyksekästä nuorta yritysjohtajaa Herra Greyta. Herra Grey kiinnostuu viattomasta tyttörukasta ja haluaa hänet omakseen seksileikkeihinsä. Olisin varmasti jättänyt kokonaan menemättä, jos olisin tiennyt että kirjat ovat Twilightin fanfiction kamaa. Ilman ennakkoluuloja elokuva jätti siltikin tämän naiskatsojan kylmäksi. Elokuvan päähenkilöistä ei ainakaan vielä tässä trilogian ensimmäisenä osassa saa oikein mitään irti ja kuuluisa punainen leikkihuonekin jäi varsin vähäiselle käytölle. Viimeisillä minuuteilla elokuva yrittää pelastaa maineensa näyttämällä kun Anastasia saa vähän "isän kädestä", mutta muuten elokuvassa seilataan varsin turvallisilla vesillä.  

Greyn fantasia alistamisesta ja Anastasian naiivi fantasia vahingoitetun ja vaarallisen miehen kesyttämisestä saa haukottelemaan. Monessa otteessa olen myös törmännyt "vuosisadan rakkaustarina" kommentteihin. Itse en kyllä tällaista väitettä allekirjoittaisi. On se kumma kun valkokankaalla naiset kuolaavat tällaisten mies ottaa ja nainen vikisee-tyyppeihin, mutta tosielämässä jokainen fiksu nainen ottaisi jalat alleen ja äkkiä! Jotain tunteita elokuva kuitenkin herätti. Olen positiivisesti yllättynyt, että monet elokuvan "temput" eivät olleet uusia tai kovinkaan ihmeellisiä. Pitkässä parisuhteessa kun joskus saattaa tuntua siltä, että seksi jää jumittamaan paikoilleen. Tosin aika pehmeäähän tuo oli verrattuna niihin oikeisiin piiskaleikkeihin. Tai ainakin näin voisin kuvitella. Seksuaalifantasioissa kun ei ole mitään pahaa, päin vastoin. Ne tuovat suhteeseen pientä maustetta ja pitävät suhteen tuoreena. Herra Grey saa pari pistettä tyylikkäistä solmioistaan ja siitä että hän ymmärtää hyvien juomien päälle. Hendrick's tonic kun on aina tyylikästä, miehen naismaku ei.

Mitä mieltä te olette tästä Fifty Shades of Grey-ilmiöstä? Löytyykö joukosta myös näiden kirjojen lukijoita?
























tiistai 17. maaliskuuta 2015

Vihdoin Facebookissa!

Iloksenne saanen ilmoittaa, että Simply Nathalie löytyy nyt myös Facebookista! Miten ennen vanhaan kukaan tuli toimeen ilman kännyköitä ja tietokoneita?! :D Yritän askarrella oman nappulan myös naamakirjalle vielä tässä ennen nukkumaan menoa. Huomenna on aikainen herätys, kun tänne tulee heti aamusta miehiä tekemään jotain halkeamatarkastusta. Illasta mennäänkin katsomaan yhtä asuntoa. En millään malttaisi odottaa ja pientä jännitystä on ilmassa. Kamera lähtee ehdottomasti mukaan, niin saadaan samalla otettua vähän asukuviakin. Toivottavasti huomenna paistaa aurinko. :)

Nyt kun blogi löytyy näin monesta eri kanavasta, niin yritän saada organisoitua niiden päivittämisen jotenkin fiksusti. Facebookia pyrin päivittelemään samassa tahdissa blogin kanssa, ja Instagram on sitten nimensä mukaisesti enemmän reaaliajassa. Pinterestissä voi käydä kurkkimassa mm. sisustus aiheisia boardeja.

Aiheita on jonossa, ja tarkoitus on kirjoittaa mm. paljon kohua aiheuttaneesta Fifty Shades of Greysta ja hiusväripostausta on myöskin tulossa. :)

Tässä vielä suora linkki blogin Facebook-sivuille: https://www.facebook.com/simplynathalieblog


lauantai 14. maaliskuuta 2015

Halloumi-kanasalaatti & sitruuna dressing

Muutaman pitsapäivän jälkeen mieli teki kunnon raikasta salaattia. Salaatin piti kuitenkin olla jotain muutakin kuin pelkkiä salaatinlehtiä ja vihanneksia. Kanasalaatti toimii aina ja suolainen paistettu Halloumi-juusto vie kielen mennessään. Kana sai kaverikseen vielä herkullista mangoa ja koko komeuden kruunasi sitruunainen jogurtti-majoneesikastike.


Halloumi-kanasalaatti
  • Romaine-salaattia
  • kurkkua
  • kirsikkatomaatteja
  • tuoretta mangoa
  • kanafileitä paloiteltuna
  • Halloumi-juustoa
  • 2 valkosipulin kynttä
  • mustapippuria
  • suolaa
  • voita
  
 Sitruuna dressing 
  • 2 kananmunankeltuaista
  • 2dl rypsiöljyä
  • 0,5 tl dijonia
  • 0,2 tl suolaa
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • 1tl raastettua sitruunan kuorta 
  • 2 rkl kreikkalaista jogurttia

Valmista ensin kastike salaatille. Vatkaa kulhossa kananmunankeltuaiset, dijon-sinappi, suola ja mustapippuri. Kaada öljyä seokseen ohuena nauhana koko ajan vatkaten. Lisää öljyä vasta kun edellinen erä on täysin sekoittunut. Seos alkaa pikkuhiljaa emulsioitumaan ja siitä tulee vaaleaa ja paksumpaa. Lisää sekaan kreikkalainen jogurtti. Mausta sitruunamehulla ja -kuorella. Laita jääkaappiin viilentymään.

Huuhtele salaatti huolellisesti ja revi siitä sopivan kokoisia paloja. Laita salaatti kulhoon ja sekoita se viilentyneen majoneesikastikkeen kanssa hyvin sekaisin. Pilko kirsikkatomaatit, kuorittu kurkku- ja mango ja lisää salaatin joukkoon. Anna maustua sen aikaa jääkaapissa kun paistat Halloumin ja kanafileet.

Paista ensin voissa pannulla ohueksi siivutetut juustoviipaleet. Halloum on valmis kun kumpikin puoli on saanut kauniin kullan ruskean värin. Kuullota sitten pieneksi silputut/murskatut valkosipulin kynnet reilussa nokareessa voita. Lisää sen jälkeen pannulle kanafileet ja paista ne kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Suolan kanssa kannattaa olla tarkkana, koska Halloum-juusto on itsessään jo niin suolaista.

Kokoa salaatti kulhoon tai suoraan lautaselle. Asettele viipaloidut kanafileet ja rapeat juustoviipaleet salaatin päälle ja kaada joukkoon maukasta sitruuna dressingiä. 

Kanalle sopii hyvin tuollainen sitruunainen kastike ja suolainen Halloum-juusto saa sopivasti pientä vastapainoa makeasta mangosta. Kannattaa kokeilla!



 



perjantai 13. maaliskuuta 2015

Prada for sale!



Tuntuu vähän haikealta luopua tästä upeasta Pradan laukusta, mutta niin se vain on tehtävä. En ala teille valehtelemaan, että myyn laukun sen vuoksi koska kaapista loppuu tila näille niin kutsutuille "rakkauslaukuille". En myöskään etsi uutta tulokasta, jonka voin riemuissani kotiuttaa, ja sitten kaikki on ihan parhautta. Ihan vain suoraan sanottuna ylimääräiselle rahalle olisi nyt käyttöä. Äityisloman loppu lähenee uhkaavasti ja seuraava vuosi tullaan elämään kodinhoidontuella. Olen silti onnellinen, että olen syntynyt Suomeen missä toisella vanhemmista on mahdollisuus olla vauvan kanssa pitkään kotona. Äityisloman jälkeinen kodinhoidontuki on äityisrahaa paljon pienempi, joten kaikelle ekstra rahalle on tällä hetkellä tarvetta. Ehkä sitten kun olen saattanut tutkintoni valmiiksi, palkitsen itseni jollain pienellä luksuksella. Laukut ovat kuitenkin tarkoitettu käytettäväksi eikä miksikään lemmikin korvikkeeksi...

Myynnissä on siis Pradan Lux Tote kauniissa koboltinsinisessä värissä. Laukku on malliltaan BN1844, joka taitaa olla noista toteista se kaikista suurin. Malli on open tote ja se suljetaan magneettikiinnityksellä. Laukun sivuilla on myös nepparit, joiden avulla sitä saa venytettyä vielä hieman isommaksi. Mukaan mahtuu läppärit, padit ja kaikki muut vempeleet. Materiaali on Pradalle tyypillistä Saffiano-nahkaa, joka kestää todella hyvin kulutusta. Laukku on pitänyt muotonsa eikä se ole pehmentynyt käytössä niin kuin nahalla on yleensä tapana. Sisäpuolelta löytyy kaksi pientä avointa taskua esimerkiksi kännykälle ja muille pienille tavaroille. Lompakko on turvassa vetoketjullisessa taskussa. Olen ostanut laukun vuoden 2013 helmikuussa, joten se on vielä suhteellisen uusi. Mitään käytönjälkiä en siitä juurikaan löytänyt. Ehkä vetoketjuissa pienen pieniä hiusnaarmuja, mutta muuten se on melkein kuin uusi. Laukku on 100% aito ja se on tilattu Pradan omasta nettikaupasta. Kaupan mukana tulee kuitti, sertifikaatti, dustbag ja muut tilpehöörit.

Hintapyyntö: 1300e (Laukkua saa tulla katsomaan ennen ostopäätöstä tai voin lähettää sen vakuutettuna postipakettina. Nouto tietenkin käy).

Pyytäkää rohkeasti vain lisäkuvia niin laittelen niitä sitten sähköpostitse! Asiallisia tarjouksia otetaan myös vastaan inboxissa. :)



Welcome to Twitter!

Huh! Olipas päivä! Joku siellä ruudun toisella puolella on saattanut ihmetellä kummallisia postauksia ja päivityksiä tänään blogissa. Olen nimittäin lähes koko päivän touhunnut täällä asetusten puolella ja väsännyt ulkoasua paremmaksi. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka olenkin aika haka tietokoneiden kanssa, niin nämä HTML:n muokkaukset on kyllä ihan oma luokkaansa. Ette arvaakaan kuinka monta tuntia meni noiden seurantapainikkeiden kanssa! Blogin ulkoasun muokkaaminen on meikäläisellä vähän hidasta kun täytyy tuota pikkumiestäkin huomioida. Nappulat ovat kuitenkin vihdoin näkyvissä ja ne vievät suoraan esimerkiksi blogin Twitter- tai Pinterest-sivuille.

Vielä puuttuu ainakin uusi banneri ja sitten ulkoasu alkaakin olla pikkuhiljaa valmis. Bannerin kuvan suhteen en ole aivan varma, joten sitä täytyy vielä vähän makustella. Otan myös mielelläni teiltä vastaan parannusehdotuksia. :) Tahdon ehdottomasti kehittyä tässä puuhassa ja haluan viestittää ihmisille, että tätä hommaa ollaan tosissaan tekemässä. Tietenkin pilke silmäkulmassa ;) Tahdon, että sivu on siistin näköinen ja selkeästi luettavissa. Toivottavasti myös oma persoonani tulee välittymään siinä jollain lailla.

Blogi saa myös ihan tässä lähipäivinä omat Facebook-sivut, joten kanavia löytyy kyllä mitä kautta seurata. Nyt on kyllä niin naatti olo, että painelen tuonne miesten viereen nukkumaan. Ajatus ei kulje enää yhtään. Muistakaahan pysyä huomenna blogitaajuuksilla, sillä myyntiin on tulossa yksi tosi kiva juttu!

Huomisiin! :)


keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Makuu- ja kylpyhuone unelmia

Kerroin eilisessä postauksessa meidän muuttosuunnitelmistamme ja kävin vähän läpi minkälaista kotia olemme etsimässä. Näytin teille inspiraatiokuvia millaisesta keittiöstä ja olohuoneesta unelmoin, ja nyt on vielä makkarin ja kylpyhuoneen vuoro. Makuuhuoneessa hallitsevana elementtinä on iso musta napitettu sängynpääty, jonka ympärille koko kokonaisuus rakentuu. Hotellimainen makuuhuone olisi kiikarissa, koska jostain syystä en voi olla rakastamatta niiden tarkkaan harkittua tyylikästä sisustusta. Puhumattakaan siitä rauhallisesta ja seesteisestä tunnelmasta mikä niissä aina vallitsee.

Kylpyhuone onkin sitten paljon visaisempi juttu! Sitä kun ei voi lähteä remontoimaan noin vain, ja olemme kuitenkin etsimässä ihan muuttovalmista kotia. Haaveissa on sitten joskus ostaa sellainen asunto, joka remontoidaan täysin oman näköiseksi. Nyt kuitenkin mennään näillä valmiilla ratkaisuilla! 




Asuntoa metsästäessä on kaksi asiaa, josta en tinkisi millään. Ne ovat keittiö ja kylpyhuone. Mies ihmettelee miksi minä olen niin kovin fanaattinen sen kylppärin suhteen, sillä eihän siellä käydä kuin vessassa ja peseytymässä. Toki hänkin pitää pienestä ylellisyydestä, mutta ehkä naisena se esteettinen puoli pistää silmään enemmän. Olisi hienoa jos muiden asuintilojen tyyli ja värimaailma jatkaisivat samaa linjaa pesutilojen kanssa. Eli tummaa laattalattiaa tai kaakeleita olisi toivomuslistalla. Valkoiset pyyhkeet toisivat hieman sitä hotellimaista tunnelmaa myös sinne kylpyhuoneen puolelle.

Nyt vain peukut pystyyn, että se kohde joka meillä on tähtäimessä olisi juuri jotain tällaista! ;)

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Uutta asuntoa etsimässä

Nyt on ihan tosissaan lähdetty etsimään sitä uutta asuntoa. Meillä tuppaa asiat nimittäin edetä todella nopeasti kun jostain asiasta päätetään tehdä totta! Järki täytyy kuitenkin pitää mukana, koska asuntoa ollaan nyt kahden sijasta etsimässä kolmelle. Kotia ja asuinpaikkaa täytyy pohtia myös pienen lapsen kannalta. Tavoitteena kun on asua tässä uudessa asunnossa vähintään viisi vuotta ellei enemmänkin.

Tulevassa asunnossa on oltava toimiva pohja. Olemme asuneet nyt kahdessa asunnossa, joissa pohjaratkaisu on ollut meidän perheen tarpeille täysin epäkäytännöllinen. Vaikka asunto olisi kuinka kaunis, mutta jos huonekalut eivät löydä omaa paikkaansa, niin asuminen alkaa ärsyttämään. Nykyään katson ensin asuntoilmoituksista pohjakuvat ja vasta sitten miltä se näyttää sisältäpäin. Toivoisin uuden asunnon olevan myös suhteellisen uusi tai remontoitu. Sillä vältettäisiin ne asumisen jäljet (likaiset kaapit, pinttyneet tahrat, naarmut etc), joita väistämättä pääsee syntymään oli se koti mikä tahansa.

Olen aina pitänyt tummemmasta värimaailmasta sisustuksessa ja tumma lattia olisi ihana. Myös keittiön kaapistot voisivat olla tummaa puuta. Haluan että kotimme on moderni, mutta silti siellä olisi lämmin tunnelma. Ruoan tekemisestä innostuneena toivoisin myös keittiön olevan uudenaikainen. Kivitasot sekä erillinen laattalattia keittiössä kuuluvat myös haaveisiini unelmakeittiöstä. Integroidut rosteriset kodinkoneet olisivat vain pikantti lisä!
Olohuoneen toivoisin yhdistyvän kauniisti myös keittön kanssa. Avokeittiö tuo heti enemmän avaruutta ja ruoanlaiton lomassa on kiva myös seurustella muiden perheen jäsenten kanssa. Meiltä löytyy valmiiksi italialainen iso ja matala kulmasohva. Pörröinen matto, sisustustyynyt sekä ylellinen torkkupeitto pehmentäisi tätä nahkasohvan hieman kovaakin vaikutelmaa. Nykyinen olohuoneen matto on myös musta. Saattaa siis olla, että vaihdankin makuuhuoneen hopean kimallelankamaton tulevaan olohuoneesemme. Tai sitten ostan vain uuden maton.



Jottei postaus venyisi aivan tolkuttoman pitkäksi, päätin jättää kylpy,-ja makuuhuoneen unelmoinnit seuraavaan kertaan. Tällä tai viimeistään ensi viikolla olisi tarkoitus mennä katsastamaan yhtä kohdetta. Hyvässä lykyssä postauksia kirjoitellaan toukokuussa jo uudesta kodista!

Millainen sisustustyyli uppoaa teihin? 



sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Lempivaatteet

Ihan ensiksi pahoitteluni blogin hiljaiselosta! Täälläkin ollaan oltu kipeitä, nyt taitaa olla liikkeellä jotain pöpön poikasta koska muissakin blogeissa näyttäisi vauvat ja taaperot sairastelevan. Meillä kipuilu voi kylläkin johtua noista puhkeavista hampaistakin. Nyt kun olen taas ennättänyt tänne blogin puolelle niin ajattelin esitellä teille yhden lempiasuistani. Kaivelin nimittäin eilen vaatekaappiani ja tulin siihen tulokseen ettei minulla ole mitään päälle pantavaa. Kuinkahan monen naisen suusta tämä fraasi on kuultu? Mutta totta se on, melkein kaikki puseroni ovat käyneet liian pieniksi.

Tämä kuvan asu on nähty päälläni varmaan valehtelematta satoja kertoja. Ensinnäkin paidassa on kaikkia niitä elementtejä joista pidän valtavasti. Vaalea roosa on edelleen yksi lempiväreistäni vaatteissa. Tämän sifonkipaidan juju piilee sen villissä käärmekuosissa ja solmittavassa rusetissa. Pusero laskeutuu myös todella kauniisti eikä ryppyynny. Toinen elementti asussa on tuo H&M:n Chanel-henkinen jakku. Tykkään siitä niin paljon, että ostin jakun myös sinisessä värissä! Kolmas lemppari on Gina Tricotin jo vuosia vanhat farkut. Väri on voimakkaan sininen ja niihin on ommeltu paloja.

Paisuneen rintavarustuksen myötä paidat nousevat ylös näyttäen erehdyttävästi 90-luvun napapaidoilta! Kotona voin toki hiihtää niillä maailman kätsyimmillä "luukkutopeilla", mutta välillä olisi kiva pukeutua johonkin muuhun. Napitettavat paitikset ja ohuet puserot ovatkin päässeet top-listalleni niiden käytännöllisyyden, mutta myös ulkonäkönsä vuoksi. Niitä kun löytyy eri mallisina sekä värisinä. Ohuet laskeutuvat materiaalit tekevät asusta tyylikkään ja mikä parasta imetys onnistuu niiden kanssa erittäin vaivattomasti!




Huomasin näitä kuvia katsoessa, että jakku näyttää vähän pieneltä. :/ Sen pitäisi olla vähän pidempi, koska nyt se leventää ylävartaloa aikalailla. Tässä kuvassa sitä ei onneksi huomaa niin hyvin. Kevään lähestyessä on myös aika kaivaa taas tennarit kaapista ja siihen tarkoitukseen nämä Giuseppe Zanotin valkoiset kiilakorkolenkkarit ovat juuri omiaan. Kengät ovat todella mukavat jalassa ja niillä jaksaa tallustella ja työnnellä vaunuja pidempiäkin matkoja. Lenkkarit ovat sitä paitsi nyt viimeistä huutoa ja ne yhdistetään rohkeasti asuun kuin asuun. Siinä oli yksi lemppariasuistani! Minkälaisia lempivaatteita teidän kaapeistanne löytyy?
  
Lopuksi haluan toivottaa kaikille lukijoilleni oikein ihanaa naistenpäivää!!! :)



















sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Synnytyskertomus

Naisten synnytyskertomukset ovat vähän niin kuin miesten armeijatarinat. Mitä pidempi ja vaikeampi synnytys niin sen parempi! Stooreja jaksetaan kertoa aina vain uudestaan ja uudestaan. Yleensä niissä on vähän värikynääkin mukana.

Oma kokemukseni synnyttämisestä on ihan positiivinen, kaikki meni todella sujuvasti eikä mitään kommervenkkejä sattunut matkan varrella. Kivuliastahan se on ja eikä sitä kipua pysty oikein vertaamaan mihinkään. Ilman kivunlievityksiä en olisi siihen varmaan edes koskaan pystynyt. Sen verran se nimittäin sattuu! Niin kuin kaikilla muillakin äideillä synnytys on osaksi sumuverhon peitossa. On jännä nähdä miten nämä muistot tapahtumasta muuttavat muotoaan kun aikaa kuluu, ja kultaako aika kenties joitain kohtia koko tapahtumasta?

Max syntyi tasan viikkoa myöhemmin lasketusta ajasta. Se viikko tuntui ikuisuudelta ja muistan kun kuuntelin jokaista pientä naksahdusta ja nipistystä siinä toivossa että joko tulisi lähtö. Vihdoin sitten tiistaina 26 elokuuta se tapahtui! Heräsin klo 6.00 voimakkaaseen kipuun, joka sai kyyneleet silmiini. Kipu muistutti kovasti menkkakipujen kaltaista kouristusta ja sitä ei voinut mitenkään verrata aikaisempiin harjoitussupistuksiin. Vilkaisin vieressä tuhisevaa miestäni joka nukkui vielä sikeästi. En herättänyt häntä, vaan laitoin ystävälleni pikaviestin kännykällä; nyt se alkaa! Ajattelin että edes toisen meistä tarvitsee nyt saada unta tulevaa koitosta ajatellen. Olin ihan yllättynyt kun vastaus viestiini tuli heti. Sattumalta ystäväni oli herännyt vessahätään juuri samaan aikaan. Siinä sitten jännitimme ja kellotimme jonkin aikaa supistusteni välejä. Niiden lyhentyessä ja kivun kasvaessa herätin viimeinen mieheni. Kulta, meille tulee tänään vauva!



Mieheni oli tarkoitus käydä hakemassa aamulla ennen töitä pari kaveria ja heittää heidät lentokentälle. Muistan kuinka huolissani olin vain siitä, että kuinka he pääsisivät sinne jos meidän pitää lähteä sairaalaan. Passitin kuitenkin miehen hakemaan kavereitaan, koska kotona kuuluu sinnitellä niin pitkään vain kun on mahdollista. Soitin yhdeksän aikaan Kätilöopistolle ja sieltä neuvottiinkin menemään kuumaan suihkuun ja ottamaan särkylääkettä. Yritin puhua samalla äitini kanssa puhelimessa, mutta pelkäsin että kastelen kännykkäni litimäräksi ja se menee rikki. Mistä minä sitten soittaisin apua? Kuuma vesi vei aluksi sen pahimman terävyyden pois kivuista, mutta ennen pitkään se ei enää auttanut niiden muuttuessa entistä kovemmiksi.

En voi vieläkään käsittää miten ihminen voi toimia täysin normaalisti supistusten välissä. Juoksin asunnossa pää kolmantena jalkana pakkaamassa viimeisiä tavaroita sairaalakassiin ja aina supistuksen iskiessä olin kaksinkerroin sängyllä tekemässä kuolemaa. Mieheni oli ehtinyt tässä vaiheessa kotiin ja siinä kymmenen jälkeen hän ehdotti että lähtisimme sairaalaan. Näytti kuulemma sen verran pahalta ettei hän halunnut ottaa sitä riskiä että poika syntyy kotiin tai kesken automatkan. Soitin taas Kättärille ja he antoivat luvan lähteä tulemaan. 

Automatka tuntui maailman pisimmältä. Aina supistuksen tullessa puristin mieheni kättä ja itkin epätoivoisesti. Kipu tuntui lamaannuttavan kaikki lihakset. Onneksi asumme noin 10 minuutin ajomatkan päässä Kätilöopistolta. Matka ei ollut pitkä, se vain tuntui siltä. Parkkipaikkoja oli vain nimeksi, mutta jaksoin hyvin kävellä koko matkan sairaalalle vaikka autoa emme ihan oven eteen saaneetkaan. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja ilma oli tosi lämmin.

Kirjauduimme sisään siinä puoli yhdeltätoista. Muistan vielä kun hoitaja kysyi tulimmeko hakemaan vauvaa kotiin tarkastuksesta. Ilmeisesti mahani oli sen verran pieni että se meni synnytyksen jälkeisestä vauvamasusta. :D Mutta kyllähän me silti vauvaa tultiin hakemaan! Pääsimme käyrille aika nopeasti ja siellä sitten ihmettelimme kauhusta kankeina toisten äitien käyriä. Kuinka voimakkaita heidän supistuksensa oikein olivat verrattuna omiini. Meille kuitenkin selvisi, ettei luku merkkaa sitä kuinka voimakkaita ne ovat, vaan niiden kestoa. :D  Jonkin aikaa siinä kärvistellessäni kivut loppuivat kuin seinään. Olimme mieheni kanssa todella väsyksissä ja sata varmoja siitä että he lähettäisivät meidät vielä takaisin kotiin. Lääkäri kuitenkin teki sisätutkimuksen, jonka jälkeen supistukset alkoivat taas rullaamaan. Mieheni kysyi lääkäriltä, että jäädäänkö me siis tänne?  Oli aika siirtyä synnytyssaliin...

Synnytysalissa puin oman synnytysmekkoni (kyllä, minulla oli oma synnytysmekko mukana + tyynyliina) ja kävin pitkäkseni. Tässä vaiheessa minuun taidettiin asentaa kaikki maailman piuhat, jotka tekivät vessassa käymisen vaikeaksi. Jouduin myös pyytämään suolihuuhtelua erikseen, vaikka olin kirjoittanut sen siihen neuvolasta saatuun toivelappuseen kissan kokoisin kirjaimin. Minua ahdisti synnytystä enemmän se, että siihen pöydälle tipahtaa ensin jotakin muuta. Suolihuuhtelu tehtiin ja pystyin rentotumaan h-hetkeä varten. Kivut olivat todella kovat enkä pysty käsittämään miten joku tuossa vaiheessa voi vielä pomppia esim. jumppapallon päällä?! Kipuihin sain onneksi ilokaasua, joka toimi yllättävän hyvin. Se vei tehokkaasti sen pahimman terävyyden kivulta ja eikä siitä tullut ollenkaan huono olo. Ajoistushan siinä on se kaiken a ja o. Sitä pitää osata hengittää juuri oikeaan aikaan että se auttaa.

Minulla oli myös kokoajan kauhea nälkä. Olin enemmän huolissani siitä että kuolen nälkään ja joku kiltti hoitaja heltyikin tuomaan minulle vähän mehukeittoa. Olin myös ilokaasuhöyryissä selittänyt kaiken näköistä hauskaa ja muistan oloni olleen samanlainen kuin joskus baarista tullessa. :D

Ilokaasun tehon laskiessa sain ensimmäisen annoksen epiduraalia. Papereihin se oli merkitty kiireellisenä ja muistan kuinka kipu yllättäen löi vasten kasvoja ja tuntui siltä etten pysty enää hallitsemaan sitä yhtään. Mieheni peukalokin oli varmaan ihan sininen siitä kaikesta puristamisesta. Epiduraalin laitto oli epämiellyttävin kohta koko synnytyksessä! Minua yritettiin kääntää kyljelleni johon en millään suostunut. Olin ihan sekaisin kivusta ja olin kiroillut sekä inttänyt kaikille; mitä he oikein luulevat tekevänsä??!! Puudutusta ei saatu ensimmäisellä kerralla kunnolla paikoilleen ja selkääni ronkittiin hieman pidempään, josta minä sitten taas hermostuin. Puudutteen virratessa elimistööni vaivuin jonnekin tajunnan rajamaille ja päässä pyöri kuin karusellissa konsanaan. Kaikki näytti harmaalta ja tuntui kuin olisin tipahtanut alas siitä sängyltä. Sumun keskellä kuulin nimeäni kutsuttavan ja havahduin taas hereille. Mitä ihmettä? Eikö synnytys ollutkaan ohi?! Olin luullut että pahin vaihe on ohitse ja vauva on kohta maailmassa...


Lääkkeen kuitenkin tehdessä tehtävänsä olo oli taas kivuton. Kätilö rauhoitteli minua, että enää pari tuntia niin vauva on maailmassa ja näillä puudutteilla mennään hienosti loppuun asti. Kaikki sujuu kuin pitääkin, ihan kuin suoraan oppikirjasta! Mies kehoitti minua ottamaan pienet tirsat, mutta enhän minä mitään tirsoja malttanut siinä vaiheessa ottaa. Meillehän tulee kohta vauva! Siinä 1,5-2h ihmeteltiin maailman menoa ja siirryin hetkeksi keinutuoliin keinuttelemaan. Aika kului todella nopeasti ja kello oli tässä vaiheessa jo melkein puoli seitsemän illalla! :D Pyysin toisen annoksen epiduraalia kun supistukset alkoivat taas tuntua ikäviltä. Sitten iski pissahätä. Huutelin kätilölle ettei pissaaminen onnistu. Kätilö halusi katsoa mikä on tilanne, ja eihän minulla mikään pissahätä ollutkaan. Se oli tämän pienen pojan pää joka sieltä pilkisti!

Ponnistusvaihe kesti vain kolmen ponnistuksen verran, eli noin. 10min yhteensä. Olin aina kuvitellut sen olevan se kivuliain osuus ja kaikki äidit huutavat pää punaisena kuin päätä leikattaisiin irti. Minusta oli outoa kun esim. Sinkkuelämään Miranda ei synnyttäessään huutanut yhtään. Vaikka oma ponnistusvaihe oli juurikin samanlainen. :D Puudutuksen voimasta en tuntenut mitään ja minua vain neuvottiin ottamaan kiintopiste ja työntämään niin kovaa kuin suinkin vain pystyn. Ei sattunut ollenkaan ja siinä se oli! Meidän poikamme! Täydellinen<3

Istukka tuli helposti enkä liiemmin kiinnittänyt siihen edes mitään huomiota.Sain pienet repeämät, jotka ommeltiin siinä samalla. Onneksi ne olivat pelkkiä pintanaarmuja, ja rapatessa vähän roiskuu. ;)  Ihastelin vain tuota pientä möykkyä joka oli laskettu reisiäni vasten nojailemaan. Siinä oli tasan 3960g pelkkää rakkautta<3 Silloin meidän elämämme muuttui kokonaan, vaikka nyt kuusi kuukautta myöhemmin en osaa edes ajatella elämääni ennen häntä. Synnytys kesti kaiken kaikkiaan 12,5h ja oli kaiken sen väärti!