tiistai 2. kesäkuuta 2015

God Morgon!





Huomenta vaan kaikille! Tää on kyllä niin uskomatonta, että meikäläinen kirjoittelee postausta näin aikaisin aamulla. Mies lähti juuri töihin ja Max nukkuu vielä kuin tukki. Uni ei tullut enään silmään, joten päätin reippaasti nousta ylös ja varastaa aikaa vähän itselleni, sekä eritoten blogin kirjoittamiselle. Kirjoitustahti on taas kärsinyt, mutta kun yksinkertaisesti ei ole aikaa kirjoittaa. Max on alkanut kärsimään pahimman luokan eroahdistuksesta ja parkuminen alkaa heti kun äiti häviää näkyvistä. Olen sitten suosiolla päivisin touhunnut pojan kanssa enemmän ja yrittänyt antaa sitä hänen kaipaamansa läheisyyttä, sekä jättänyt tietokoneen näpyttämisen vähemmälle.

Olen myös ottanut ihan tavaksi käydä päivittäin pidemmällä kävelylenkillä vaunujen ja Sohvin kanssa. Pieni happihyppely raikkaassa meri-ilmassa saa aikaan ihmeitä ja sisälle tullessa on niin paljon energisempi olo. Lauantaina pienen suostuttelun jälkeen mieskin suostui lähtemään pienelle vaunulenkille ja toimimaan myös valokuvaajana. ;-)

Henkisesti tämä eroahdistusvaihe on rankkaa vauvalle, mutta niin myös minulle äitinä. Minnekään en saisi mennä tai mitään saisi tehdä. Yleensä Max herää vasta yhdentoista jälkeen, mutta kas kummaa kun äiti otti tietokoneen syliin heräsi poika heti. Se siitä rauhallisesta hetkestä! Tälläkin hetkellä hän kiukuttelee ja taistelee huomiostani. Onneksi viikonloppuna Maxin kummitäti tulee meille lastenvahdiksi ja me vanhemmat pääsemme vähän ulos tuulettumaan. Viimeksi olemme olleet ulkona kahdestaan uutena vuotena. Täytyy vain toivoa, ettei poika ikävöi kauheasti sillä muuten kummitäti on kyllä helisemässä ja me joudumme tulemaan kesken kaiken kotiin. Nyt kuitenkin pitämään seuraa pikkumiehelle, jos vaikka uni tulisi vielä uudestaan. :-)

Tässä siis kuvasaldoa lauantailta!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti