sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Sitruunarisotto

Rakkauteni tätä italialaista perinneruokaa kohtaan vaan kasvaa kasvamistaan. Mieleni teki taas yksi päivä risottoa, mutta valkoviini oli sattumoisin talosta loppu. Viini ei ole aivan välttämätön, joten kehittelin sitruunasta korvikkeen valkoviinille. Näin syntyi tämä herkullinen ja raikkaan makuinen sitruunarisotto, joka vie taatusti jalat alta! Sitruuna maistui sopivasti läpi ja ihan lopussa lisätty tuore rosmariini nostivat tämän annoksen uudelle tasolle. Magnifico!


Sitruunarisotto

  • 2,5-3 dl risottoriisiä
  • 1 sipuli
  • 1 pieni valkosipulinkynsi
  • 1 sitruuna 
  • oliiviöljyä
  • voita
  • 1 l kanalientä
  • suolaa
  • pippuria
  • parmesaania
  • nippu tuoretta rosmariinia


Laita kanaliemi kiehumaan kattilaan. Leikkaa sipulit pieneksi silpuksi ja kuullota niitä pannulla tilkassa oliiviöljyä ja voita. Sipulin tulisi olla kullan keltaista kun siihen lisätään risottoriisi. 

Purista sitruunan mehu erilliseen astiaan. Tässä kohtaa kannattaa olla tarkkana, ettei risotosta tule liian hapokasta. Tuoreesta oikein mehukkaasta sitruunasta riittää puolikas mehu, mutta hieman kuivemmasta sitruunasta kannattaa puristaa kaikki irti. ;-) 

Kaada n. 2 dl kanalientä sitruunan mehun joukkoon

Lisää nyt riisit sipulien joukkoon pannulle ja sekoita. Kun riisi on kiiltävää ja hieman läpinäkyvää, lisää sitruunanmehu-kanaliemi. Kun puolet nesteestä on haihtunut, pyörittele risottoa varovasti. 

Tämän jälkeen voit alkaa lisätä kiehuvaa kanalientä kauhallinen kerrallaan. Sekoita riisiä niin, että sen koostumus paksuuntuu. Pyörittele riisiä kokoajan ettei se kuivu. Risotto ei saa ottaa pohjaan kiinni. 

Kun riisi on sopivan kypsää (menee yleensä n. 25min) lisää risoton joukkoon nokare voita ja raasta sekaan parmesaania. Muista myös maustaa ripauksella suolaa ja mustapippuria. Sekoita kevyesti ja anna muhia n. 5 minuuttia.Voit lisätä vielä lientä jos koostumus tuntuu liian paksulta. 

Silppua sekaan vielä lopuksi teelusikallinen tuoretta rosmariinia antamaan makua (tuore rosmariini on yllättävän voimakkaan makuinen). Tarjoile voissa ja rosmariinin oksissa paistettujen kanafileiden kera! :-)


maanantai 6. heinäkuuta 2015

Kesäkaupunki Porvoo

Tässä "vähän" kuvamateriaalia meidän Porvoon reissusta. Itselleni kaupunki on kovin vieras, mutta onneksi meillä oli Maxin kanssa oma matkaopas mukana! Maxin kummitäti nimittäin tuntee paikat, ja hän esitteli mielellään meille tätä idyllistä kesäkaupunkia.





Omat kokemukseni tästä pikkukaupungista rajoittuvat johonkin kymmenen vuoden päähän. Ellei sitten yhtä baarireissua lasketa mukaan. Muistan vain, kun silloin nuorempana koko reissun kohokohta oli visiitti Brumbergin tehtaanmyylässä. Nyt lakut jäivät saamatta, sillä myymälä oli harmiksemme ehtinyt juuri mennä kiinni!

Kuuman automatkan jälkeen suunnistimme heti ensitöiksemme syömään. Jokirannasta löytyikin kaunis ja viihtyisä kesäravintola nimeltä Wilhem Å. Ravintola on suosittu koko perheen ruokaravintola, jonka hinnat eivät päätä huimaa. Listalta löytyy mm. herkullisia salaatteja, keittoja ja hampurilaisaterioita. Syömään pääsee myös vesiteitse, ja oman veneen saa kiinnitettyä näppärästi suoraan terassin kylkeen. Ei hassumpaa! :-)


















Jokirannasta siirryimme kaupungin mukulaisille kaduille kohti vanhaa kaupunkia. Porvoo on kaksikielinen ja ihmisten iloisesta puheensorinasta kuului lähes poikeuksetta, meidän toinen kielemme ruotsi. Turisteja suuresta ihmismassasta huolimatta en juurikaan nähnyt, vaan lähes kaikki ihmiset taisivat olla paikallista väkeä.

Vanhakaupunki on aivan pienen kävelymatkan päässä jokirannasta. Kauniit pastellin sävyiset vanhat puutalot kuuluvat sen yleisilmeeseen. Sokkeloisten kapeiden katujen varsilla voi tehdä ostoksia pikku putiikeissa tai vain ihailla upeaa vanhaa arkkitehtuuria. Taiteen ystävät voivat myös pistäytyä taidenäyttelyssä.








Maalaisromantiikkaa henkivästä kaupungista löytyy myös useita ravintoloita. Timbaali on tunnettu sen herkullisista etanoistaan. Ravintolalla on nykyään myös viihtyisä kesäterassi.






Sellainen on kesäinen Porvoo! Suosittelen ehdottomasti käymään, jos ette ole vielä käyneet. Helsingistä ajaa Porvooseen n. 30 minuuttia ja bussillakin pääsee alle tunnissa. Kesäiseen päivään voi myös yhdistää Porvoo risteilyn, joka liikennöi Kauppatorilta. Ennen kotiin lähtöä kannattaa ehdottomasti vielä pistäytyä Brumbergin myymälässä ja viedä kotiin suussa sulavia mansikka suukkoja!







perjantai 3. heinäkuuta 2015

Päiväkävelyllä

Tässä kuvia keskiviikolta, kun kävimme koko perhe pienellä päiväkävelyllä. Ihanaa kun mies on vielä lomalla, niin minullakin on päivisin seuraa. Olen myös saanut rauhassa keskittyä blogijuttuihin, joka on jo täyttä luksusta. Mieskin on varmasti nauttinut siitä, että on saanut olla enemmän kotona ja viettää aikaa pojan kanssa. Toisin sanoen aika win-win-tilanne! ;-)







Loppu loma taitaa sujua yhtä rennoissa tunnelmissa kuin tähänkin asti. Ihan turha ottaa kauheeta stressiä, siitä että lomalla pitää pakosti tehdä jotain. Monesti kuulee sitä, että varsinkin lapsiperheissä koko kesäloman ohjelma on suunniteltu valmiiksi viimeistä piirtoa myöten. Eräs tuttavaperhe jopa laatii tarkan aikataulun näille suunnitelmille. Huh! Siinähän saa vain perheriidan aikaiseksi! Miten teillä hoidetaan lomien suunnittelut? Menettekö enemmän fiilis pohjalla, vai onko suunnitelmat paperilla jo ennen loman alkua? :-)

Sitten ihan asian vierestä, mutta eikö Max näyttäkin söpöltä tässä asussa? Mies vitsaili, että poikahan on ihan selvästi menossa pursiseuran vuosikokoukseen! :-D Noh, ehkäpä tuo Ralph Laurenin mariininsininen neuletakki antaa vähän sellaisia viboja, mutta hurjan söpö hän on silti!




Huomenna olisi tarkoitus lähteä Maxin ja hänen kummitätinsä kanssa käymään Porvoossa. Käymme varmaan jossain syömässä ja kiertelemme pitkin vanhan kaupungin katuja. Brumbergillakin voisi pistäytyä! Emme ole nähneet pitkään aikaan, joten juttua riittää varmasti koko päiväksi!

Oikein aurinkoista ja helteistä viikonloppua kaikille! :-)


keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

The Zoo

Meillä on ollut mieheni kanssa tapana käydä joka vuosi Korkeasaaressa. Viime kesänä tämä reissu jäi kuitenkin välistä, ollessani viimeisilläni raskaana. Olisin kovasti halunnut mennä, mutta ajatus monen tunnin käppäilystä kesähelteessä, sai tämän mamman jäämään kotiin. Perinnettä kunnioittaen otimme siis viime lauantaina suunnaksi minkäs muun kuin Mustikkamaan - Korkeasaari here we come! 



Max on vielä sen verran pieni, ettei hän oikein ymmärtänyt eläimien päälle. Hän oli enemmän innoissaan ympärillä pyörivistä ihmisistä ja muista lapsista. Nämä pienet vipeltäjät onnistuivat kuitenkin kiinnittämään pienen ihmisen huomion hetkeksi! Pikkumangustit olivat kerääntyneet söpöksi kasaksi. :-)

Viileästä alkukesästä huolimatta, lauantaille osui loisto ilma! Mittari huiteli siinä jossain kahdenkymmenen lämpöasteen tietämillä. Helteellä Korkeasaareen on ihan turha mennä, jos mielii nähdä sen asukkaita. Meillä kävi tuuri kun isot kissapedotkin jaksoivat olla hereillä. Varsinkin tämä erittäin utelias naaras leijona, joka kiehnäsi ihan lasin takana. Ilves oli myös harvinainen ilmestys. Se kun tuppaa olemaan aina visusti piilossa. 

Minua on aina viehättänyt jostain kumman syystä isot kissaeläimet. Täpläkuumeen olen saanut jo äidinmaidon mukana, sillä myös äitini pitää kaikesta täplikkäästä. Tiikerin raidat käyvät, mutta Leopardissa on vain sitä jotain! Tällä kertaa jäimme kuitenkin ilman saalista, taisivat täplikkäät isot mirrit ottaa mallia tästä kaverista. ;-)

Meillä oli oikein hauska päivä ja jaloissa tuntui että nyt oli kävelty! Ensi vuonna poika tepasteleekin sitten jo ihan itsekseen. Nyt ollaan muuten jännän äärellä, koska se tapahtuu. Max on alkanut seisoa jo pidempiä aikoja ilman tukea ja yrittää ottaa askeleita. Niin se äidin pikkupoika vaan kasvaa kokoajan :-)